Kesä tulee. Tarkoitus olisi torstaina lähteä puskemaan Stadista Tamperetta kohti, saa nähdä mitä tulee. Kirjoittelen&kuvailen reissusta jotain tänne.
Pyörän paino on täydessä lastissa (25Ah/48V-akku, teltta, pussi, alustat, latausvermeet, jne), 47kg . Pelkän pyörän paino ilman akkua ja lastia on 30,5kg.
Elikkä just saman verran kuin vanha pappamopo. Kuskin kanssa 146kg. Todellista tehoa tienpintaan noin 750W, ei todellakaan mopedi karkaa tällä painolla,
Lataustehoa 300W. Kolmivaihteinen perä on välitetty niin, että cruisaa 26-27 km/h kakkosvaihteella just kivalla kadenssilla ja pienellä virrankulutuksella, siinä 5A.
Menee se juuri ja juuri 40 km/h tarvittaessa, mutta ei pitkälle. (20A). Tarkoitus olisi yrittää päivässä Manseen, joku 165km. Voi jäädä yritykseksi.
Onnistuminen edellyttää parin tunnin latausta Hämeenlinnassa, ja toimivaa kroppaa. Tien päältä en voi postata, loput sitten kun back.
Lataus suunnilleen niin, että leirintäalueella teltta pystyyn sähköpaikalle töpselin viereen, ja siitä roikalla sähköt telttaan, jonne akut.
Ehkä Räyskälän tai Someron kautta sitten takaisin, saa nähdä. Joku 400km tullee ainakin. Heikoin lenkki on tuo Nexus 3. Yhden jo räjäytin vauhdista paskaksi keväällä,
Fillarikellarista löytyi uudet sisäkamat. Välillä rutisee ja jumittaa, enimmäkseen toimii. Ei napaperät oikein kestä E-bikessa.
Turisen nyt tänne, kun ei näistä vehkeistä oikein muillekaan foorumeille kehtaa. Viime kesänä tuli 4000km, tänä keväänä tullut 1600km.
ABC-asemalle soittelin latauksesta, ei onnistu. Firman brändiin ei kuulemma kuulu ulkopuoliset pistorasiat. Leirintäalueilla onnistuu.
Tuo kuva tulee aina noin, kokeili mitä nappia tahansa.

Tarinaa vaan tänne!
Saahan tuolla matkalla jonkun verran polkeakin, vaikka on apumoottori...

Kuva on lähetetty liitteenä, silloin se näkyy noin. Jos se on jossain netin kuvapalvelussa ja laittaa sinne linkin IMG-nappulalla, se näkyy normaalisti.

Kirjottele ihmeessä!

Itselläkin suunnitteilla sähköfillari, niin kiva kuulla ihan oikeasta käytöstä

Sähköpyöristä jos noin yleisesti turisisi, niin mielestäni tällainen hiukan retee sähköpyörä on oma ajoneuvolajinsa. Se ei ole siis polkupyörä, eikä mopo siinä mielessä kuin mopo nykyään ymmärretään.
Tämä ajatus vaatii ihmisiltä totuttelua, asiahan on aivan uusi, vaikka tavallaan myös hyvin wanha. Että sähköpyörä on oma lajinsa. Ihmisillä on tapana jankata usein, että no onko se polkupyörä vaiko mopo? Se ei ole kumpaakaan, se ei ole musta eikä valkoinen, se on harmaa. Oma uusi luokkansa. Sähköpyörällä ajaminen poikkeaa kuitenkin niin paljon tavallisesta polkupyöräilystä, ettei voi oikein rinnastaa. Useissa tilanteissa logiikka on juuri päinvastainen, kuin polkupyörällä. Puhun nyt suoravetomoottoreista, joista minulla on kokemusta.
Sähköpyörällä mennään ylämäet kovaa, ja alamäet hiljaa. Noin karkeasti. Ylämäissä vauhdin ei voi antaa laskea liikaa, tai suoravetomoottori sakkaa. Alle 10 km/h vauhdissa sen hyötysuhde menee kaasu pohjassa niin huonoksi, että virta käytännössä muuttuu vain lämmöksi. Sähköpyörällä ajetaan ylämäet kovaa, tai sitten ei ajeta ollenkaan. Kun ajat mäen kovaa, niin virtaa kuluu vähemmän eikä moottori kuumene. Tavallisella fillarillahan ylämäet punnerretaan kävelyvauhtia. Sähköpyöräilijän täytyy ajaa omaa ajoaan. Alamäissä taas ei pääse hirmuvauhtia, ei vaikka rukoilisi, kun moottori alkaa nollavirran saavutettuaan jarruttaa. Tavalliset pyörät menevät suurissa alamäissä armotta ohi. Jos vaikka huiput ovat 40 km/h, niin et pääse yli jonkun 43 km/h edes pystysyöksyssä kun moottori panee hanttiin. Tavallisen polkupyörän nopeusalue on hyvin laaja, ylämäkien kävelyvauhdista alamäkien hurmokseen. Sähköpyörällä pysytään sillai koko ajan keskivauhdeissa, 15-35 km/h.
Mopohan tämä ei ole lain mukaan lähimainkaan. Sähkömopon suurin sallittu teho on 4Kw, 5 hevosvoimaa. Moottoripyöräksi mopo luetaan, jos se kulkee yli 65 km/h. (wikipedia).
Tässä on todellista tehoa 0,7Kw, eli noin kahdeksasosa sallitusta. Painoa on myös liian vähän, nykymopot painavat 100kg, tämä 30kg tyhjänä. Tämä on oma kategoriansa.
Mopoksi tämä on alipainoinen, ja toivottoman alitehoinen, sekä vaarallisen hidas. Lähimpänä ehkä saksalainen EU-standardi nimeltä S-pedelec. Koeajoin muuten toissapäivänä Saksasta tuotua S-pedelecciä Boschin keskiömoottorilla. Todella hieno peli. Hintaa 3200 euroa Tämä on tullut maksamaan kaiken kaikkiaan noin 1200 euroa. Suunnilleen yhtä nopea.
Se niistä pykälistä, ei niiden kanssa kannata liikaa köyhän nysvätä, vaan tehdä toimiva peli oma päätä käyttäen. Ihmisille, joilla on voimakas kilpailuvietti sähköpyörä ei sovi. Luonnonvalinta astuu kuvaan silloin. Tavalliset fillaristit tuntuvat olevan kisoissa keskenään, mutta sähköpyöräilijä ei ole kisassa kenenkään kanssa. Hän ajaa omaa ajoaan. Hän ei usein mene ohi siksi, että hän saisi siitä jonkinlaisia kiksejä vaan siksi, että hän yrittää pysyä hyvän hyötysuhteen alueella ja tarkkailee ampeerimittaria. Hän seuraa aivan toista logiikkaa kuin fillaristi, pelaa eri peliä.
Sähköpyöräilijä ei juuri kiinnitä huomiota siihen, onko joku kuka edessä tai takana ja miten. Kunhan nyt jotenkin rakoa löytyy. Hän elää sähkömoottorin ehdoilla, tarkkailee ajotilannetta sen mukaan.
Sähköpyörällä ajo ei ole passiivista kaasuttamista, kuten mopoilu, vaan tiivistä man-machine yhteistyötä. Moottori tarjoaa voimaa ja sinä tarjoat voimaa, näiden suhde elää jatkuvasti. Ajaessa tarkkailet ampeerimittaria, pyrit pitämään ampeerit alhaalla. Sähköpyöräilyssä käytät tarjolla olevasta tehosta koko ajan noin neljäsosan, jos haluat päästä vähänkin pitemmälle. Kaasu jatkuvasti pohjassa polttaa helteellä moottorin, akun, ja tyhjentää sen myös hyvin nopeasti. Maksimiteho on optio, tarkoitettu käytettäväksi hetkellisesti. Sitä optiota on hyvä olla, jos esimerkiksi täytyy hetkittäin pysyä liikenteen rytmissä bussien välissä Stadin liikenteessä, muttei se ole jatkuvaan käyttöön. Yleisesti kun puhutaan sähköpyörän tehosta, niin on muistettava että osa tehosta menee lisääntyneen painon kuskaamiseen, lisäteho ei ole nettoa. Jostain 250W jää netoksi ehkä 150W. Näitä watteja ei myöskään voi verrata suoraan ihmisen tuottamaan tehoon, sillä watteja menee vaikka hyötysuhde olisi jossain tilanteessa todella surkea. Se, mitä päätyy tienpintaan on aivan toinen juttu. Wattimittari voi näyttää vaikka 250W, mutta hitaassa ylämäessä tiehen päätyykin siitä vain 125W, ja tästäkin vielä sitten miinustetaan ylimääräinen 15kg paino. Tulos alle 100W nettohyötyä, vaikka mittarissa 250W.
Jos halu on vain päästä passiivisesti kaasuttelemaan, niin sitten kannattaa hankkia se mopo. Se on siihen niin paljon parempi laite kuin sähköpyörä.
Sähköpyöräily on harrastus. Se vie aikaa ja vaatii tiettyä perehtyneisyyttä. Se sopii henkilölle, joka tykkää harrastaa, joka ei etsi laitetta jonka toimintaan ei hankinnan jälkeen tarvitse kiinnittää huomiota. Fillaristit nykyään usein kuluttavat, eivät harrasta. He vertailevat porukassa kenen peli aiheuttaa vähiten vaivaa, ja kenellä on kallein ja hienoin peli. Tämä ei ole sähköpyöräilijän aluetta.
Hän harrastaa omaa lajiaan. Kysymykset, joita sähköpyöräijänä saa, voivat olla hyvinkin erikoisia ja järjettömiä. Niihin on hyvä varautua, jos lajiin mielii mukaan.
Yleisin on "Lataatko sinä tuon polkemalla?". Tämä tulee aina, sitä ei voi paeta. Kysymys on pähkähullu, mutta se esitetään joka kerta vakavissaan. Taustalla on ilmeisesti jonkinlainen hyvin syvään juurtunut käsitys pyöräilystä urheiluna, ei liikenteenä, kulkuneuvona, harrastuksena. Tästä sitten aivot vetävät ilmeisesti sellaisen logiikan, että eihän se ole urheilua enää jos sitä ei ladata polkemalla. Myöskään hyötysuhteen näkökulmasta polkulatauksessa ei olisi mitään järkeä. Ensin tuottaa sähkö generaattorilla akkuihin, jolloin menetetään osa lihasenergiasta, ja sitten siirtää sama sähkö moottorin kautta tiehen, jolloin menetetään taas osa. No nää nyt tällaisia triviaaleja juttuja kuitenkin.
Toinen, missä sähköpyörä poikkeaa paljon polkupyörästä ovat kanttikivet ja kuopat. Sähköpyörällä ei voi keventää keulaa (etumoottorilla), bunnyhopata yli, vaan mennään päin jokaista kanttia ja kuoppaa kuin panssarivaunu. Kanttareiden kohdalla täytyy usein kirjaimellisesti pysähtyä, etteivät pinnat lentele itään ja länteen. Viime kesänä katkesi 31 pinnaa. ohut alumiinivanne eli aivan liikaa. Tänä keväänä ei ole teräsvanteen kanssa katkennut kuin yksi. Mulla on todettu polvirikko, tällainen ekoharrikka on käytännössä ainoa vaihto matkailla, jollei käytä moottoripyörää. Vaikka harvalle sähköfillaristille "ekologisuus" mitään merkitsee, sähköä käytetään koska se toimii hyvin, on hiljaista ja vaivatonta.

Tässä tällainen pikainen tietoisku aiheesta

No niin, matkaan hopea. Tiedotukset lupaavat hellettä niin pitkälle kuin päiviä riittää. Aamulämpötila +11C. Lämpimään täältä rannalta täytyy lähteä. Alkaa näin alkukesästä aina kyrsiä, kun jossain Hämeenlinnassa on +28C ja täällä rannalla +20C. Syksyllä toki tilanne kääntyy sitten toisin päin. Pyörä on aikamoinen muuli kaikkien kamojen kanssa, nauratti kun testasi.
Muutenhan cruiser on loistava reissupyörä. Ei ala käsiä särkeä kun ei tarvitse olla etukenossa. Vauhti vaan täytyy pitää maltillisena, kolmenkympin vauhdissa alkaa ilmanvastus olla suuri.
90-luvun lopulla sotkin Stadista Kuusamoon peruspyörällä. Sen totesin, että pohjoisen yöt ovat kylmiä. Vaikka päivisin oli hellettä, niin öisin veti lähelle hallaa.

Onnistunutta matkaa!!!

Kiitos. No niin, kotona taas!. Kuvat tulee huomenna. Helsinki-Aulanko-Renko-Räyskälä-Karkkila-Helsinki.
Eilen tuli 142km, tänään 178km Uusi päiväennätys. Sanoisin, että Brooksin satulat ovat mahtavia (B67). Ei mitään negatiivisia tuntemuksia noilla maileilla päivässä.
Cruiser pelasi muuten hienosti, paitsi että takarengas räjähti Haagassa viisi kilometriä ennen maalia. Mulla on paksut brittiläiset pistosuojanauhat, mitkä ovat lopettaneet rengasrikot lähes kokonaan, mutta tuo paino oli takarenkaalle varmasti kovaa kyytiä. Koko reissun keskinopeus 23 km/h. Siinä on taluttamista jyrkissä pienten sivuteiden mäissä ja vaikka mitä.
Yksi kyläkauppias neuvoi Räyskälässä, että "mene tuosta, oikaisee paljon". No joo, oikaisihan se Ei ehkä ajallisesti tosin.
Cruiserin ajoasento on touringiin täydellinen. Tasan 90-asteen pysty. Ei väsy mikään paikka. Jollain etukyykyllä en lähtisi.
Eilen ajelin yhtä soittoa Aulangon leirintäalueelle, jossa latasin vaunutöpselistä. Opin taas, nyt tiedän että niitä vaunutöpseleitä on leirintäalueilla kahta eri tyyppiä.
Tänään latasin kaksi kertaa kun tuli maalaisteistä paljon lisäkilometrejä ja vastatuuli oli päivällä hillitön, myrskyinen. Illaksi tyyntyi.
Latasin Räyskälän lounasravintolan keittiössä, söin lounaan myös, ja Karkkilan taksin taukotuvalla. Eilen meni noin 20Ah, tänään noin 40Ah.
Juomaa meni päivässä noin neljä litraa. Plus litra olutta tässä illalla. Jonnekin se neste vaan helteellä riehuessa katoaa.
Helvetin hyvää tekee polville sähköpyöräily. Kivut katoaa. Nopea mutta kevyehkö kadenssi. Kun pitää voiman koko ajan suht kevyenä, niin on varaa ottaa sitten aina tilanteen (mäen) vaatiessa sellaisia 30 sekunnin raivospurtteja. Voi ladata täysillä mäkiin, kun tietää että tasaisella taas moottoriapu odottaa. Ottoteho pyöri jatkuvasti siinä 300-350W mittarin mukaan cruisatessa. Joissain tiukoissa paikoissa sitten mittarissa käy joku 600W. Sitten jos on oikein paha mäki, niin reissulla ollessa kannattaa sitten taluttaa. Ei siksi, etteikö pyörä ylös jaksaisi, vaan siksi että virtaa säästyy paljon kun jättää reissulla ne pari pahinta mäkeä ajamatta. Paha mäki vetää sen 900W pitkään, akku vajuu silmissä. Kaupungissa pyöriessä lyhyillä matkoilla ei sitten tarvitse niin säästellä.
Kesemmällä ehkä toinen reissu, saa nähdä. Aulanko on nyt nähty, hieno paikka. Varsinkin se näköalatorni.


'

Jep, Aulangon näköalatorni on hieno! Ajettiin sinne ylös kustomeilla 2011. Ja kaikki muutkin Tampereen mäet...
Vaikka sähköpyörät ei varsinaisesti oo se mun juttu, niin hyvää tarinaa sulla, tykkään!

Joitain kuvia...

Lisää...