Tarinamme alkaa historialla:
Olin aikeissa ehostaa viitisen vuotta sitten rakentamaani Liekkipyörää. Hitsailinkin runkoon pienen vahvikkeen ja sovittelin sivulaukkuja sun muuta, mutta en vieläkään päässyt haluamaani lopputulokseen pyörän suhteen. Kai sitä on viidessä vuodessa kehittynyt sen verran tekijänä, (tai ainakin on tullut kriittiseksi itselleen) ettei hyväksy enää aikaisempia ratkaisujaan saati työn laatua. Siirrellessäni pyörää tallissa edestakaisin havahduin nurkissa lojuneisiin "ylimääräisiin" osiin. Työnsin Liekkipyörän pihalle ja nostelin pöydälle sekalaisia osia: Satulan, renkaat, gripit, laatikollisen napoja, kampisetin laakereineen, erilaisia polkimia ja valoja. Alkoi näyttää siltä että on helpompaa, tai ainakin mielekkäämpää, tehdä kokonaan uusi pyörä, kuin korjata vanhaa.

Runkoputket vääntyivät hetkessä ja pyörä alkoi löytää hahmoaan.



Pyörästä on tarkoitus tehdä suhteellisen lyhyt, istuinkorkeudesta tai ajoasennosta tinkimättä. Päädyin myös tehdasvalmisteiseen keulaan, jota minulla ei vielä runkoa heftaillessa ollut.
Tallin sopukoista löytynyt kampisetti on niin BMX, että keskiömuhvi piti sorvailla aivan itse. Aihiossa kun oli varaa, eikä sorvailun opettelussa kiire, niin keskiöstä muodostui varsin villin näköinen kappale.



Vanteiksi hankin Rigidan 65 mm leveät ontelovanteet puhtaasti ulkonäkösyistä. Navoiksi valitsin taakse Nexus 7:n ja eteen 3W napadynamon. Aikaisemmassa käyttiksessäni olen ollut tyytyväinen em. komboon.



Pyörään olen jo sovitellut kiinnikkeitä ainakin Ortlieb sivulaukuille. Saa nähdä tuleeko kaavailemastani peräkärrysuunnitelmasta koskaan mitään valmista.
Eiköhän tämä tästä ajoon saada ennen ensilumia..

Hienoa kun välillä tulee vähän suoremmista putkista tehtyjä pyöriä

Ei suorissa putkissa ole mitään erityisen hienoa. Tämähän on rungoltaan varsin tylsä, ainakin toistaiseksi...

Jäykistin runkoa vielä yhdellä suoralla välitangolla. Lisäksi varustin takahaarukan laukkuraudoilla, eivätkä pullotelineen kiinnikkeet tai seisontatukikaan unohtuneet.
Taiwanilaisvalmisteinen keula vaati jonkin verran työtä, jotta sain siitä mieleiseni. Muutokset eivät ole järin näkyviä, mutta muuttivat ajotuntumaa huomattavasti. Shifteriratkaisukin muuttui kertaalleen koeajon seurauksena.



Nyt pyörä on koeajettu ja purettu maalausta varten. Aikataulusta johtuen mitään kovin fancyä ei ole luvassa.

Jeusus, näyttääpä se kovin hienolta polkineelta tähän asti! Cremenvärinen rengastus taitaa olla uus musta, sieluni silmin näkisin pyörässä jotakin vaalean vihreää tai sinistä, ehkä jopa rusahtava (?), mutta yhtä kaikki, hieno fillari! keulakin näyttää kovin asialliselta. Tämäkö lähtee damiin?

Köyhää. Nimitys. Käyttö kruiseri. Parempi nimi kiitos.
Hyviä linjoja. Löytyy myös tuttuja ratkaisuja.
Värit kohdalleen. Niin tykkään ja paljon enemmän.
Hienoa tuotantoa.

Käyttöpyörää kun ollaan tekemässä, päädyin kolhuja ja kulutusta kestävään pinnoitteeseen. Pyörä on niin kateellinen kauniisti maalatuille pyörille, että se vallan vihertyi reissullaan jauhemaalaamoon. Nyt kun väri on mikä on, niin pakko kai noi vanteet on maalata keltasiks ja liimata keulaan joku peuratarra...
John Deere -tarraa kun ei löytynyt, yritin sutia hiukan yksinkertaisia raitoja pitkin ja poikin.



Homma jatkuu viimeistelyllä ja varustelulla. Toivottavasti tulee valmista ennen kuin tämä pakataan CSI:hin matkaavaan autoon.