Sähköpyöristä jos noin yleisesti turisisi, niin mielestäni tällainen hiukan retee sähköpyörä on oma ajoneuvolajinsa. Se ei ole siis polkupyörä, eikä mopo siinä mielessä kuin mopo nykyään ymmärretään.
Tämä ajatus vaatii ihmisiltä totuttelua, asiahan on aivan uusi, vaikka tavallaan myös hyvin wanha. Että sähköpyörä on oma lajinsa. Ihmisillä on tapana jankata usein, että no onko se polkupyörä vaiko mopo? Se ei ole kumpaakaan, se ei ole musta eikä valkoinen, se on harmaa. Oma uusi luokkansa. Sähköpyörällä ajaminen poikkeaa kuitenkin niin paljon tavallisesta polkupyöräilystä, ettei voi oikein rinnastaa. Useissa tilanteissa logiikka on juuri päinvastainen, kuin polkupyörällä. Puhun nyt suoravetomoottoreista, joista minulla on kokemusta.
Sähköpyörällä mennään ylämäet kovaa, ja alamäet hiljaa. Noin karkeasti. Ylämäissä vauhdin ei voi antaa laskea liikaa, tai suoravetomoottori sakkaa. Alle 10 km/h vauhdissa sen hyötysuhde menee kaasu pohjassa niin huonoksi, että virta käytännössä muuttuu vain lämmöksi. Sähköpyörällä ajetaan ylämäet kovaa, tai sitten ei ajeta ollenkaan. Kun ajat mäen kovaa, niin virtaa kuluu vähemmän eikä moottori kuumene. Tavallisella fillarillahan ylämäet punnerretaan kävelyvauhtia. Sähköpyöräilijän täytyy ajaa omaa ajoaan. Alamäissä taas ei pääse hirmuvauhtia, ei vaikka rukoilisi, kun moottori alkaa nollavirran saavutettuaan jarruttaa. Tavalliset pyörät menevät suurissa alamäissä armotta ohi. Jos vaikka huiput ovat 40 km/h, niin et pääse yli jonkun 43 km/h edes pystysyöksyssä kun moottori panee hanttiin. Tavallisen polkupyörän nopeusalue on hyvin laaja, ylämäkien kävelyvauhdista alamäkien hurmokseen. Sähköpyörällä pysytään sillai koko ajan keskivauhdeissa, 15-35 km/h.
Mopohan tämä ei ole lain mukaan lähimainkaan. Sähkömopon suurin sallittu teho on 4Kw, 5 hevosvoimaa. Moottoripyöräksi mopo luetaan, jos se kulkee yli 65 km/h. (wikipedia).
Tässä on todellista tehoa 0,7Kw, eli noin kahdeksasosa sallitusta. Painoa on myös liian vähän, nykymopot painavat 100kg, tämä 30kg tyhjänä. Tämä on oma kategoriansa.
Mopoksi tämä on alipainoinen, ja toivottoman alitehoinen, sekä vaarallisen hidas. Lähimpänä ehkä saksalainen EU-standardi nimeltä S-pedelec. Koeajoin muuten toissapäivänä Saksasta tuotua S-pedelecciä Boschin keskiömoottorilla. Todella hieno peli. Hintaa 3200 euroa
Tämä on tullut maksamaan kaiken kaikkiaan noin 1200 euroa. Suunnilleen yhtä nopea.
Se niistä pykälistä, ei niiden kanssa kannata liikaa köyhän nysvätä, vaan tehdä toimiva peli oma päätä käyttäen. Ihmisille, joilla on voimakas kilpailuvietti sähköpyörä ei sovi. Luonnonvalinta astuu kuvaan silloin. Tavalliset fillaristit tuntuvat olevan kisoissa keskenään, mutta sähköpyöräilijä ei ole kisassa kenenkään kanssa. Hän ajaa omaa ajoaan. Hän ei usein mene ohi siksi, että hän saisi siitä jonkinlaisia kiksejä vaan siksi, että hän yrittää pysyä hyvän hyötysuhteen alueella ja tarkkailee ampeerimittaria. Hän seuraa aivan toista logiikkaa kuin fillaristi, pelaa eri peliä.
Sähköpyöräilijä ei juuri kiinnitä huomiota siihen, onko joku kuka edessä tai takana ja miten. Kunhan nyt jotenkin rakoa löytyy. Hän elää sähkömoottorin ehdoilla, tarkkailee ajotilannetta sen mukaan.
Sähköpyörällä ajo ei ole passiivista kaasuttamista, kuten mopoilu, vaan tiivistä man-machine yhteistyötä. Moottori tarjoaa voimaa ja sinä tarjoat voimaa, näiden suhde elää jatkuvasti. Ajaessa tarkkailet ampeerimittaria, pyrit pitämään ampeerit alhaalla. Sähköpyöräilyssä käytät tarjolla olevasta tehosta koko ajan noin neljäsosan, jos haluat päästä vähänkin pitemmälle. Kaasu jatkuvasti pohjassa polttaa helteellä moottorin, akun, ja tyhjentää sen myös hyvin nopeasti. Maksimiteho on optio, tarkoitettu käytettäväksi hetkellisesti. Sitä optiota on hyvä olla, jos esimerkiksi täytyy hetkittäin pysyä liikenteen rytmissä bussien välissä Stadin liikenteessä, muttei se ole jatkuvaan käyttöön. Yleisesti kun puhutaan sähköpyörän tehosta, niin on muistettava että osa tehosta menee lisääntyneen painon kuskaamiseen, lisäteho ei ole nettoa. Jostain 250W jää netoksi ehkä 150W. Näitä watteja ei myöskään voi verrata suoraan ihmisen tuottamaan tehoon, sillä watteja menee vaikka hyötysuhde olisi jossain tilanteessa todella surkea. Se, mitä päätyy tienpintaan on aivan toinen juttu. Wattimittari voi näyttää vaikka 250W, mutta hitaassa ylämäessä tiehen päätyykin siitä vain 125W, ja tästäkin vielä sitten miinustetaan ylimääräinen 15kg paino. Tulos alle 100W nettohyötyä, vaikka mittarissa 250W.
Jos halu on vain päästä passiivisesti kaasuttelemaan, niin sitten kannattaa hankkia se mopo. Se on siihen niin paljon parempi laite kuin sähköpyörä.
Sähköpyöräily on harrastus. Se vie aikaa ja vaatii tiettyä perehtyneisyyttä. Se sopii henkilölle, joka tykkää harrastaa, joka ei etsi laitetta jonka toimintaan ei hankinnan jälkeen tarvitse kiinnittää huomiota. Fillaristit nykyään usein kuluttavat, eivät harrasta. He vertailevat porukassa kenen peli aiheuttaa vähiten vaivaa, ja kenellä on kallein ja hienoin peli. Tämä ei ole sähköpyöräilijän aluetta.
Hän harrastaa omaa lajiaan. Kysymykset, joita sähköpyöräijänä saa, voivat olla hyvinkin erikoisia ja järjettömiä. Niihin on hyvä varautua, jos lajiin mielii mukaan.
Yleisin on "Lataatko sinä tuon polkemalla?". Tämä tulee aina, sitä ei voi paeta. Kysymys on pähkähullu, mutta se esitetään joka kerta vakavissaan. Taustalla on ilmeisesti jonkinlainen hyvin syvään juurtunut käsitys pyöräilystä urheiluna, ei liikenteenä, kulkuneuvona, harrastuksena. Tästä sitten aivot vetävät ilmeisesti sellaisen logiikan, että eihän se ole urheilua enää jos sitä ei ladata polkemalla. Myöskään hyötysuhteen näkökulmasta polkulatauksessa ei olisi mitään järkeä. Ensin tuottaa sähkö generaattorilla akkuihin, jolloin menetetään osa lihasenergiasta, ja sitten siirtää sama sähkö moottorin kautta tiehen, jolloin menetetään taas osa. No nää nyt tällaisia triviaaleja juttuja kuitenkin.
Toinen, missä sähköpyörä poikkeaa paljon polkupyörästä ovat kanttikivet ja kuopat. Sähköpyörällä ei voi keventää keulaa (etumoottorilla), bunnyhopata yli, vaan mennään päin jokaista kanttia ja kuoppaa kuin panssarivaunu. Kanttareiden kohdalla täytyy usein kirjaimellisesti pysähtyä, etteivät pinnat lentele itään ja länteen. Viime kesänä katkesi 31 pinnaa. ohut alumiinivanne eli aivan liikaa. Tänä keväänä ei ole teräsvanteen kanssa katkennut kuin yksi. Mulla on todettu polvirikko, tällainen ekoharrikka on käytännössä ainoa vaihto matkailla, jollei käytä moottoripyörää. Vaikka harvalle sähköfillaristille "ekologisuus" mitään merkitsee, sähköä käytetään koska se toimii hyvin, on hiljaista ja vaivatonta.
Tässä tällainen pikainen tietoisku aiheesta
Uusi päiväennätys. Sanoisin, että Brooksin satulat ovat mahtavia (B67). Ei mitään negatiivisia tuntemuksia noilla maileilla päivässä.